fbpx

Kuhan kalastuksessa on kolme menetelmää: uistelu, jigaus ja pilkintä. Kesällä kuhaa uistellaan, talvella kuhaa pilkitään. Kuhan jigausta taas voi harrastaa niin keväällä, kesällä kuin syksylläkin. Tässä artikkelissa on kerättynä perustietoa kuhan kalastukseen liittyen. Tarkkaa tiedettä tämä ei ole, kuten eivät kalastusvinkit yleensäkään – kuha on opas.

Kuhan kalastus järvellä

Kuhan uistelu – Kuhan kalastus kesällä

Kesällä lämpimän veden aikaan hellepäivien iltoina, yleensä kesä-heinä-elokuussa, kuhat nousevat sisälahdissa pintaveteen. Silloin ne ovat syönnöksellä, seuraavat pikkukalaparvia, erityisesti kuore eli norssi on kuhan herkkua. Toisaalta kuha pitää lämmöstä ja viihtyy auringon lämmittämässä pintavedessä. Silloin kuhat ovat vetouistelijan tavoitettavissa.

Kuhan uistelun voi aloittaa jo toukokuussa, jolloin kuhat lähestyvät lisääntymispaikkojaan, mutta mukavimmillaan se on lämpiminä kesäiltoina. Uistelua voi jatkaa myös syksyllä, mutta silloin saanti on usein heikkoa ja jigaus lieneekin parempi vaihtoehto.

Kun kalastetaan kalastonhoitomaksuilla, ei vapoja saa olla enempää kuin veneessä on kalastajia. Alle 18-vuotiailla saa myös olla vavat, eivätkä he tarvitse lupaa. Jos on vedenomistajalta ostetut luvat, voi vapoja olla enemmänkin.

Uisteleminen vaappuja veneen perässä vetäen on kuhan perinteinen kalastustapa. Yleensä kuhan uistelun syvyys on 1 – 4 metriä. Uistelussa kannattaa käyttää pitkiä vapoja, jolloin on helpompaa estää siimojen sotkeutuminen. Pienessä veneessä kolme vapaa on sopiva määrä. Yksi kummallekin sivulle ja yksi keskelle. Veneeseen voidaan asentaa vapatelineet tai kalastajat voivat pitää vapoja kädessään. Silloin kalastaja voi vapaa liikuttamalla tehdä lisää elävyyttä vaapun uintiin. Kun kalastaja tuntee käsissään kalan iskun, hän voi antaa pienen vastaiskun, jolloin kuha jää paremmin kiinni koukkuihin.

Kuhan uistelussa kannattaa mutkitella. Kaarteessa toisen puolen vaappujen vauhti kasvaa ja ne uivat syvemmälle. Toisella puolella vaaput hidastuvat, jolloin ne nousevat lähemmäs pintaa. Mutkittelun etuna on myös se, ettei vene aja kaikkien kuhien ylitse ja pelota niitä. Kun vaaput uivat eri linjoja kuin vene, ne kohtaavat enemmän kuhia. Plaanareilla eli levittäjillä saadaan vaaput kulkemaan kaukana veneestä. Veneen kääntäminen ilman siimasotkuja on kuitenkin levittäjien kanssa hankalampaa.

Kuhan vetouistelu

Tyynenä kesäiltana voi nähdä kuhien pintakäyntejä. Kuha ei koskaan hyppää vedestä, vaan käy pyörähtämässä pinnassa. Kuha liikkuu parvissa, joten vene kannattaa suunnata pintakäyntejä kohden niin, että vaaput uivat parveen ja vene kulkee parven vierestä.

Kuhat nappaavat vaappuun vuodesta toiseen usein samoilla paikoilla. Pohjassa on usein sillä kohtaa kivikko, jonka yläpuolella kalat viihtyvät. Kannattaa siis opetella ajolinjat, jotka on helppo muistaa. Ajetaan jotain maamerkkiä kohden jonnekin asti, siitä otetaan uusi suunta. Kaikuluotaimesta voidaan opetella pohjan muotoja. Luotain myös näyttää onko alueella kalaa ja mistä syvyydestä ne löytyvät.

Kuhalle on tyypillistä että sen haukatessa vaappua vapa taipuu yleensä vain kerran, kun on kysymyksessä normaalikokoinen kuha. Tämän jälkeen kuha ei välttämättä tempoile ollenkaan. Onkin yleistä, että kalastaja ehtii luulla tempaisun johtuneen vieheen jäämisestä kiinni pohjan kasveihin, ja kelatessa tuntuva raskaus johtuu vieheen mukana roikkuvasta kasvista. Silloin on mukava yllätys kun pintaan nouseekin kuha!

Kuhan ollessa siiman päässä kannattaa moottori laittaa vapaalle, jolloin vetovastus pienenee, eikä pieni kuha vahingoitu paljoa. Kuha otetaan haaviin takaapäin. Mittaamisen jälkeen se joko vapautetaan tai kolkataan ja verestetään heti.

Minkälaisella vieheellä kuhaa kannattaa uistella?

Merellä parhaan kokoinen kuhavaappu on 12 cm pitkä, mikä vastaa sen saaliskalan keskikokoa. Kuhavaapussa pitää olla nokkalevy, joka vetää sen uistelussa 2 – 4 metrin syvyyteen. Enemmän syvyyttä saadaan siimaan kiinnitettävällä painolla, mutta yleensä se ei ole tarpeellista. Hyviä värejä ovat päivällä sininen, vihreä, valkoinen ja keltainen, illalla ensin kullanvärinen, myöhemmin hopeanvärinen. Omia suosikkejani ovat Frenzy ja Wally Diver.

Kuhan uistelussa ei tarvita peruketta, mutta siitä ei ole haittaakaan. Usein saadaan sivusaaliina haukia, jotka helposti katkaisevat siiman, jos ei ole peruketta. Hyvän kuhavaapun menettäminen on aina ikävää, joten sikäli peruke kannattaa toki olla, hauki kun ei osaa olla ottamatta kiinni kuhavaappuun.

Isoa kuhaa saa parhaiten heti kudun jälkeen alkukesästä, kesäkuussa juhannuksen tienoilta heinäkuuhun. Tällöin isoimmat yksilöt tankkaavat ravintoa, ensin kuteneet naaraat, pari viikkoa myöhemmin jälkikasvun vartioinnin lopettaneet koiraat. Kesäkuussa isoa kuhaa tavoitellessa kannattaakin rohkeasti kokeilla isoja 15 cm vaappuja, miksei isompiakin. Haasteeksi muodostuu kuitenkin kuhan löytäminen näinä aikoina. Hyvä veikkaus on kutualueen läheinen karikko tai syvänteen reuna.

Kuhan silmät muistuttavat kissan silmiä. Ne loistavat pimeässä ja kuha näkee hyvin hämärässä. Päivällä kuha tulee pintaveteen vain pilvisellä säällä. Kuhan silmät eivät kestä kirkasta suoraa auringonpaistetta.

Kuhaa voi kalastaa myös yöllä. Kuha näkee hyvin pimeässä ja käyttää tätä ominaisuutta hyväkseen saalistaessaan pikkukalaa. Siksi iltaisin kannattaa usein uistella auringon laskuun asti. Valoisina kesäöinä voi olla kannattavaa jatkaa uistelua vielä yölläkin. Hopea on hyvä väri yökalastuksessa.

Kuhan uistelun nopeus

Uistelunopeus on yksi yleisimpiä kysymyksiä kuhan vetouisteluun littyen. Perussääntö on, ettei kuhaa voi koskaan uistella liian hitaasti. Järvissä uistellaan usein soutuveneillä, missä on monta etua: vauhti ei kohoa liian nopeaksi, uisteluun tulee taukoja soutajan väsyessä ja kulku mutkittelee. Moottoriuistelun etuna on voimien säästyminen, eikä pieni aallokkokaan haittaa.

Iso perämoottori nostaa nopeuden helposti liian suureksi. Silloin on ajettava vastatuuleen tai ajelehdittava pelkän tuulen mukana tai vedettävä vaihde välillä vapaalle. Vauhdin hidastuessa kelluvat vaaput nousevat lähemmäs pintaa.

Jos kuhaa uistellaan syksyllä veden jo viilennyttyä, tulee uistelunopeutta laskea entisestään.

Kuhan alamitta ja koko

Kuhan alamitta Suomessa on 42 cm.

 

Kuhia on meressä määrällisesti paljon, mutta niiden keskikoko on pieni. Meressä kuhat ovat pienempiä kuin järvillä. Tämä johtuu voimakkaasta kalastuksesta pienisilmäisillä verkoilla. Ammattikalastajien vaatimuksesta kuhan alamitta on Suomenlahdella vain 42 cm, ammattikalastajilla vielä pienempi. Järvillä kuhan alamitta on yleensä 45 cm.

Suuret, yli 50 cm:n kuhat ovat merellä harvinaisia voimakkaan verkkokalastuksen vuoksi. Suuret kuhat ovat kuitenkin tärkeitä lisääntymisen kannalta, koska ne tuottavat valtavan määrän suurikokoisia mätimunia, joista tulee vahvoja poikasia. Siksi suuret kuhat on parasta vapauttaa. Suomen merialueilla saadaan yleensä 35 – 43 cm:n kuhia. Toisin sanoen suuri osa niistä on alamittaisia ja ne tulisi vapauttaa.

Järvillä osakaskunnat/kalastuskunnat ovat yleensä määränneet näitä korkeamman alamitan. Yksityisen vedenomistuksen vuoksi voi jokaisella järvellä olla erilaiset rajoitukset. Ota siis selvää etukäteen.

Alamittainen kuha

Kuhan jigaus – Kuhan kalastus keväällä ja syksyllä

Kuhan jigauksen voi aloittaa keväällä jo huhtikuussa ja jigauksen suosion myötä kuhaa kalastetaankin nykyään lähes ympäri vuoden. Kuhan jigaus on heittokalastusta, jossa vieheenä on koukku, jossa on kiinteä paino. Koukkuun pujotetaan muovinen madon, toukan tai kalan jäljitelmä. Vihreä on varsinkin keväällä paras väri. 

Heiton jälkeen on odotettava, että jigi vaipuu pohjaan. Sitten aletaan siimaa kelata vähän kerrallaan, ja vähän väliä pysäytellen niin, että jigi vaipuu uudellaan pohjaan. Vapaa ei tarvitse liikutella. Kun jigiä hinataan vain kelaamalla, siima on koko ajan tiukalla, jolloin kalastaja tuntee, jos kuha tai muu kala käy maistamassa jigiä. Tarvitaan oikea-aikainen vastaisku, jolla jigi tarttuu kuhan kovaan kitaan.

Venymätön kuitusiima on huomattavasti nailonsiimaa parempi jigaamisessa. Sillä saa tuntumaa pohjan muotoihin ja kalojen aktiivisuuteen. Kela saa olla pieni, koska kuha ei tee syöksyjä eikä vie siimaa kelalta. Lyhyt ja jäykkä vapa on paras nopean vastaiskun antamiseen. Kuha nostetaan haavilla veneeseen.

Kuhan jigaamisessa tehoaa hitaampi vieheen uittaminen kuin ahvenelle. Kuhajigi saa olla pitempi kuin ahvenjigi, ovathan kalatkin keskimäärin eri kokoisia. Esim. kuhalle 6 tuumaa, ahvenelle 3 – 4 tuumaa.

Kuhan kalastus merellä

Uusin kuhan jigaamisen laji on vertikaalijigaus, eli pystyjigaus. Puhutaan myös täsmäjigauksesta. Siinä ajellaan ensin veneellä sisälahdessa ja etsitään kaikuluotaimen avulla isoja kuhia. Kaiku ja siiman päässä oleva jigi säädetään niin, että jigin uinnin voi nähdä kuvaruudussa. Sitten jigi uitetaan kuhan lähelle. Samaa kalaa härnätään jigillä niin kauan kunnes se iskee jigiin.

Vertikaalijigauksessa vene saa ajelehtia kevyessä tuulessa. Jigin pitää olla painava, esim. 20 g, että se pysyy pohjan lähellä veneen liikkeestä huolimatta. Jos kaikuluotain näyttää, että kuhia on välivedessä, nostetaan jigi oikealle korkeudelle.

Kuhan kalastusta jigaten voi jatkaa myöhäiseen syksyyn saakka. Etenkin verikaalijigaus tuottaa välillä hyviä saaliita myöhäissyksylläkin. Syksyllä kuhia ui kaikkiin patoamattomiin jokiin. Sieltä niitä saadaan jigaamalla vielä marras-joulukuussa, elleivät sateet ole samentaneet vettä liiaksi. Jigaaminen päättyy jään tuloon, mutta kuhia jää jokiin ja niitä voidaan pilkkiä, sitten kun jää kestää.

Kuhan elinympäristö ja ottipaikat

Kuhapaikat ovat samantapaisia kuin ahvenpaikat. Vedenalaisia kivikoita ja penkkojen reunoja, pääasiassa sisälahdissa.  Kuhat ovat yleensä hiukan syvemmällä kuin ahvenet. Noin 4 – 15 metrin syvyydessä. Yleensä kalareissulla saadaan molempia. Jigin paino valitaan ennen kaikkea kalastus syvyyden mukaan. Myös tuulisella säällä pitää painoa lisätä, että kalastaja saa tuntuman pohjan tapahtumiin. Alle 4 metrin vedessä on 10 gramman jigi hyvä, yli 10 metrin syvyydessä tarvitaan 15-grammainen.

Kuhan käytöksessä on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana tapahtunut muutoksia. Enää kuhaa ei saada avomeren ääreltä, vaan kuhat ovat siirtyneet lahtivesiin. Todennäköisin selitys tähän on se, että kuhat pakenevat hylkeitä lähemmäs rannikkoa. Kuhat myös nauttivat sameasta vedestä.

Kuha vaihtelee paikkaa olosuhteiden mukaisesti pintavedestä väli- ja pohjaveteen. Sekä vesistön tyypillä että vuorokaudenajalla on merkitystä.

Touko-kesäkuu on kuhan kutuaikaa. Kutupaikat ovat kivikoita sisälahdissa. Uroskuhat jäävät vartioimaan hedelmöitettyä mätiä ja iskevat hanakasti kiinni tunkeilijana pitämäänsä jigiin, toisin kuin esim. hauet, jotka eivät yleensä syö kudun aikana. Kuhilla on tapana palata kutemaan samoille paikoille vuodesta toiseen. Vastuullinen kalastaja jättää kuitenkin kuhat rauhaan kutuaikana. Lisääntymisen onnistumiseksi on moni kutupaikka rauhoitettu keväällä. 

Kuhaa tavataan lähes koko Suomessa, aina Etelä-Suomesta Lappiin asti. Tiettävästi maailman pohjoisin kuhakanta löytyy Kemijärveltä, siis Rovaniemen korkeudelta.

Kuhan pilkintä – Kuhan kalastus talvella

Kun jää kantaa, kuhaa voidaan pilkkiä sisälahdilla. Yleensä tammikuun alusta huhtikuun alkuviikoille. Kuhaa nousee syksyllä ja talvella myös mereen laskeviin jokiin.

Perinteiset viehevaihtoehdot kuhan pilkintään ovat tasapainopilkki ja pystypilkki. Uusi tulokas on pilkkijigi. Yhteistä niille on, että vieheen alle kiinnitetään värikoukku, joka toimii iskupisteenä kuhalle. Lisäksi koukkuihin pujotetaan usein kärpäsentoukkia, jotka levittävät kaloja kiinnostavaa hajua. Myös hajustettuja muovitoukkia käytetään.

Talvella tietysti pilkitään jäältä. Jään paksuuden on parasta olla vähintään 5 cm. Virtapaikkoja on varottava. Jääkairan terän pitää olla vähintään 6 tuumaa, että kuhat saa avannosta jäälle. Paksun jään aikaan kannattaa käyttää akkuporakoneella toimivaa kairaa. Ahkiolla on helpointa kuljettaa varusteet, joihin kuuluu myös pilkkijakkara. Turvavavarusteisiin kuuluvat jäänaskalit.

Kuhan pilkinnässä vavan ja siiman pitää olla huomattavasti vahvempia kuin ahvenen pilkinnässä. Kun kuha iskee, tarvitaan välitön vastaisku ja sen jälkeen kuha vedetään jäälle suoraan siimasta.

Yli puolet kuhista on alamittaisia, siis alle 42 cm. Alamittaiset on vapautettava nopeasti, etenkin talvella, koska pakkasella on vaarana että kuhan silmät jäätyvät. 

Porvoonjoki lienee maan tunnetuin kuhan kalastuspaikka talvella. Joen kalastussäännöt ovat viime vuosina muuttuneet  ja jokaisella kalastajalla pitää olla Porvoonjoen kalastuslupa.

Erik Herlevi, kalastusopas

Kirjoittaja on yksi Suomen kokeneimmista kalastusoppaista. Jo 20 vuotta elämyksiä luonut Augur Kalastuspalvelu järjestää kalastusretkiä, saunomista ja majoitusta yritysryhmille ja muille ryhmille Rönnäsin alueella Loviisassa.
Lue lisää