Helsinki Fishing -ryhmään kuuluvat kalastusoppaat tekivät tammikuussa kalastusmatkan Panamaan. Kysymys oli tietenkin opintomatkasta. Vaikka se maksoikin paljon, kyseessä olivat maailman parhaat trooppiset kalavedet. Kerrankin toteutui se kalamiehen rukous, että anna minun saada niin iso kala, ettei tarvitse valehdella. Retkikuntamme on kokenut kalastuksessa niin paljon, ettei jo moneen kertaan koettu kalastaminen kotinurkilla aina innosta.
Matkalle lähti yhdeksän kalastusopasta: Ville-Matti Blomqvist, Pyry Granlund, Erik Herlevi, Ari Paataja, Henrik Rehbinder, Tero Ruoho, Matti Sjöblom, Markku Tiusanen ja Mika Vornanen. Yksi matkan tavoitteista oli Helsinki Fishing -brändin vahvistaminen ja kalastusoppaiden yhteistyön tiivistäminen.
Miksi lähdimme Panamaan asti? Oliko meillä jotain bisneksiä siellä? No ei ollut. Matka kannatti tehdä talvella, koska kalastusoppaan työ painottuu Suomen avovesikaudelle. Talvella on tärkeitä messuja, mutta niiden väliin jäi parin viikon jakso irrottautumiseen. Siksi nyt hylättiin kaikki jäiset pohjoiset kalastuskohteet, jopa Grönlanti.
Onko trooppisen kalastuksen kokemisesta jotain hyötyä kalastusoppaan ammatissa Suomessa? Kyllä. On hyvä nähdä millä tavalla kalastusmatkailusta on maailmalla tehty isoa bisnestä. Opimme, että loistavienkin kalavesien äärellä on toiminnassa laatuvirheitä. Vastaavasti suomalaisen kalastusoppaan osaamistaso on korkealla. Haluamme uskoa siihenkin, että kalastustaito siirtyy kalastusmuodosta toiseen. Saimme pintaviehekalastuksen tehosta niin rajun näytön, että varmasti sovellamme popperointia hauen kalastukseen. Dr. Popper Timo Koikkalainen sai nyt uusia seuraajia.
Atlantin puolella ja Panaman kanavassa jäivät saaliit laihoiksi. Siellä oppaat olivat huonoja, välineet kehnoja ja kalaakin ainakin tähän vuodenaikaan vähän. Pääsimme kuitenkin kokemaan huippukalastusta Boca Chicassa Tyynen valtameren rannalla.
Parhaat kalavedet olivat Coiban saaren ympärillä noin sadan kilometrin päässä tukikohdastamme. Sinne asti ajettiin melkein joka päivä parissa tunnissa veneillä, joiden koneteho on 2 x 250 hv. Coiba on entinen vankilasaari, nykyisin luonnonsuojelualue, missä liikkuminen on luvanvaraista ja rantautuminen kiellettyä. Merivartiosto kävi kahtena päivänä tarkastamassa, ettemme salakuljeta mitään tai joudu alligaattoreiden syömiksi. Saarta katsellessa kävivät mielessä elokuvat Jurassic Park ja Vanki nimeltä Papillon.
Matkalla Coibaan näimme paljon kaupallisten kalastajien pyydyksiä, lähinnä tonnikalalle viritettyjä pitkiä siimoja. Saaren suojellut vedet saavat olla pyydyksiltä rauhassa. Opastettuja kalaretkiä tekevien veneiden kipparit olivat kaikki entisiä ammattikalastajia ja tiesivät tarkkaan, missä pyydyskalastus tapahtuu. Vapaa-ajan verkkokalastusta nylonverkoilla ei Panaman merialueilla olekaan, koska vahvat kalat repisivät kaikki verkot.
Lyhyen tutustumisen perusteella näyttää siltä, että ammattikalastuksen ja kalastusmatkailun edut on sovitettu hyvin yhteen. Toisaalta meitä huolestutti kippareiden pyrkimys ohjata kalastusta tonnikalan uisteluun ja kaikkien saatujen tonnikalojen ottaminen ruokakaloiksi. Me tietysti toivomme, ettei Panaman kalastusparatiisia pilata.
Trooppisessa kalastuksessa on tärkeää, että jaksaa. Aurinko on päiväntasaajan tuntumassa armoton, eikä heittokalastuksen aikana voi piileskellä varjossa. Auringolta on suojauduttava pitkälahkeisilla ja pitkähihaisilla vaatteilla, 50-kertoimisella aurinkorasvalla, polarisoivilla aurinkolaseilla ja buffiksi kutsutulla liinalla, joka yhdessä syvän lippalakin kanssa suojaa poskipäät ja korvat. Vavan pitää isojen kalojen vuoksi olla niin jäykkä, että painavan vieheen heittäminenkin on raskasta. Vastaiskun jälkeen pitää voimaa riittää vielä kalan väsyttämiseen. Kalamiehen ei pidä päästää lihaksiaan maitohapoille, mutta silti voimaa pitää kohdistaa kaloihin ilman taukoja. Toiminta on eräänlaista optimoimista. Tyyni valtameri oli nimensä mukaisesti koko ajan yllättävän rauhallinen, eikä merisairaus vaivannut.
Popperi on kelluva pintaviehe, jonka kovera nokka roiskuttaa vettä, kun sitä kelataan sisään tempoilevalla tyylillä. Voima käsivarsissa riitti parhaiten, kun teki pitkiä voimakkaita lyöntejä vavalla sivulle tai ylös ja kelasi siiman heti sisään. Kalat syöksyivät jopa 30-40 metrin syvyydestä ja haukkasivat kiinni isoon popperiin. Vastaiskun piti olla nopea, että kala jäi koukkuun. Cuberalle toimi hiukan hitaampi vastaisku ja rauhallisena miehenä minä sain niitä eniten, 20–40-kiloisia.
Vetouistelemalla suurimmat kalat iskivät vaappuihin tai coneheadeihin. Jokaisessa veneessä väsyteltiin jo ensimmäisenä päivänä 100–200 kiloisia marliineja, mutta ne pääsivät karkuun. Mika kalasti kansainvälisessä venekunnassa, joka sai näiden päivien aikana veneen vierelle 250 cm pitkän viiksihain (nurse shark) ja 280 cm pitkän mustamarliinin. Nämä kalat mitattiin siimanpätkillä, joten mitoissa ei ole yhtään lapinlisää. Mutta oliko hirmuinen ponnistelu ylisuurten kalojen kanssa todella mukavaa? Taisimme kaikki arvostaa enemmän 20–40-kiloista kalaa, joka on saatu aktiivisella menetelmällä. Tällä kalastusmatkalla niitä sai jokainen.
Koko seurueemme oli heittokalastajia, sillä Helsinki Fishingiin kuuluvat vetouistelijat eivät tällä kertaa lähteneet mukaan. Siksi juuri aktiivinen kalastaminen toi meille eniten iloa. Oma viehevalinta, heitto, kelausrytmi, vastaisku ja väsytys ratkaisivat pitkälti, montako kalaa nousi veneeseen. Vapautimme pääosan kaloista. Oppaat halusivat viedä lähinnä tonnikaloja ja doradoja ruokakaloiksi joko kalastuslodgen keittiöön, omalle perheelleen tai ehkä myytäväksikin. Ison tonnikalan hinta voi olla tuhat euroa.
Panaman erikoisuus on valkomustaraidallinen kukkoahven (roosterfish), joka on saanut nimensä kukonharjastaan. Sellaisen sai noin puolet porukasta. Toinen hätkähdyttävä kala oli cubera, joka kuuluu snapper-kalojen ryhmään. Tämä punakuparinen kala on selvästi saanut nimensä kuparista. Kun koverapäiseen popperiin iski cubera, oli kalamiehen ilmekin kupera ja mieli runollinen. Kauneimpiin kaloihin kuuluvat myös vihreäkeltaiset doradot eli mahi-mahit. Oli myös mukavaa katsella, kun yli kaksi metriä pitkä marliini (ehkä purjekala) ui hiljaa viiden metrin päässä veneestä ja oli kaksi kertaa vähällä haukata popperiini. Siinä jännitys nousi vavan varressa.
Näimme muutaman kerran hurjan luonnonilmiön, joka tunnetaan nimellä bait ball, syöttipallo. Sadat tonnikalat ja delfiinit ajoivat pikkukalaparvet kasaan pintaan. Siitä riehaantuivat myös fregattilinnut ja muut ilmasta syöksyvät kalansyöjät. Kun heittokalastimme näitä kiehuvia pyörteitä, saimme tonnikaloja ja hevospiikkimakrilleja (crevalle jack). Aloimme jossakin vaiheessa kutsua hevospiikkimakrilleja särjiksi, koska se oli yleisin saaliimme. Saimme päivien aikana yli 20 lajia eksoottisia kaloja ja vain isoja.
Nukuimme yhden yön Coiban saaren rannassa pienellä laivalla, ns. emoaluksella. Silloin iltakalastus jatkui pimeän tuloon asti ja aamukalaan pääsimme jo ensi sarastuksilla. Yksi matkan hienoimpia hetkiä oli illallisemme laivan perässä tropiikin kuumassa yössä. Emoaluksen kokki oli taitava ja hän tarjosi meille mm. marinoitua cuberaa ja vaaleanpunaiseksi paistettua tonnikalaa. Valkoviini ja rommikin olivat hyviä.
Joka kerran, kun saavuimme mereltä hiukan nestehukasta kärsivinä, odotti laiturilla tarjoilijatyttö kylmän juoman ja kostean pyyhkeen kanssa. Sitä osasimme arvostaa. Alkupaloja ei tarvinnut tilata, vaan esim. naxos-maissilastuja jauhelihan ja vinegretten kanssa tuotiin pöytään heti kun istuuduimme. Ennen auringonlaskua ehdimme virkistäytyä pienessä uima-altaassa.
Yksi matkan kohokohdista oli, kun Atlantilla kalaan lähtenyt ryhmä näki manaatin eli merilehmän. Nämä sireenieläimiin kuuluvat elefantin sukuiset merinisäkkäät ovat kaikki uhanalaisia. Ne ovat hitaita uimaan eivätkä osaa pelätä ihmisiä. Näistä vaaleanpunaisista nisäkkäistä ovat yksinäiset merimiehet keksineet tarinat merenneidoista.
Lopuksi olemme sen eettisen kysymyksen äärellä, onko oikein lähteä kalojen perässä maailman ääriin? On se oikein ja kohtuullista. Kalamiehet tulisivat maailman ääristäkin Suomeen kalastamaan, jos meidän kalamme olisivat suurempia. Ja nehän kasvaisivat, jos niiden annettaisiin kasvaa. Eivät ihan Panaman mittoihin, mutta ihan tarpeeksi isoiksi. Pitäisi vain muuttaa kalastuspolitiikka.
Kirjoittaja on yksi Suomen kokeneimmista kalastusoppaista.
Jo 23 vuotta elämyksiä luonut Augur Kalastuspalvelu järjestää kalastusretkiä, saunomista ja majoitusta kaikenlaisille ryhmille Rönnäsin alueella Loviisassa.