Pohjoismainen vapaa-ajan kalastusta käsittelevä konferenssi Nordic recreational fishing workshop on juuri päättynyt Jönköpingissä Vättern-järven äärellä. Osallistujia oli Pohjoismaiden lisäksi myös Yhdysvalloista, Venäjältä ja Britanniasta: kalastuksen tutkijoita, kalastusvirkamiehiä, kalastusoppaita ja järjestöjen edustajia. Vain Suomen ministeriön edustus puuttui.
Nuori ruotsalainen virkamies ja entinen kuhatutkija kertoi kahden kesken, että häntä säälittävät ne kuvat pienistä kaloista, joita suomalaiset kalastusoppaat julkaisevat kotisivuillaan. Olin omassa esityksessäni kertonut, että Suomen uusi kalastuslaki antaa ammattikalastajille edelleen luvan kalastaa 37 cm:n kuhaa. Tutkijana Magnus tietää, etteivät noin pienet kuhat juurikaan voi lisääntyä. Hän oli myös lukenut tutkimuksen, joka osoittaa, että Saaristomeren kuhakanta on alkanut kääpiöityä perintötekijöitä myöten.
Ihmettelimme yhdessä, miten tällainen kalastuspolitiikka voi Suomessa jatkua. Uuden kalastuslain alussa sanotaan, että kalastuksen pitää perustua tieteelliseen tietoon. Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta kuitenkin sivuutti tiedon, kun Keskustan ja RKP:n poliitikot tahtoivat miellyttää perinteisten ammattikalastajien harvalukuista joukkoa. Totesimme Magnuksen kanssa, että on pelkkää kuvitelmaa, että kuhat kannattaisi kalastaa pieninä. Ruotsissa on kuhan alamitta yleensä 55 cm ja ammattikalastajatkin ehdottavat siihen vielä korotusta.
Iso kysymys on, miten suomalaiset kalastusoppaat voisivat menestyä pohjoismaisessa kilpailussa 37–42 cm:n kuhilla, kun Ruotsissa kuhat ovat noin kilon painavampia? Myös meritaimenet ovat kaikissa muissa pohjoismaissa huomattavasti suurempia kuin Suomessa. Hyviä lohijokia Suomessa on vain kaksi pohjoisessa, lohen nousu Etelä-Suomen jokiin on nykyään olematonta. Ahvenetkin ovat Ruotsissa suurempia. Hauki on ainoa kala, jonka koossa pystymme joten kuten kilpailemaan.
Mitä on sen taustalla, että ammattikalastajat tahtovat kuhansa naurettavan pieninä ja vedenomistajat sitten seuraavat tätä näkemystä? Kukaan tuskin uskoo siihen selitykseen, ettei kauppiailla ole veitsiä, joilla fileen voi leikata sopivaan kokoon. Yksi tekijä on populistinen, nykyään entistä yleisempi tutkimuksen väheksyminen. Kalastajat uskovat olevansa asiantuntijoita, koska ovat kalastaneet niin paljon ja vedenomistajat siksi, että ovat asuneet kauan vesistön rannalla. Mutta kyllä kai asiantuntijaksi tuleminen vaatisi muutaman kirjan ja tutkimuksenkin lukemista. Onko mitään sellaista kuin paikallinen asiantuntemus edes olemassa?
Moni ammattikalastaja on jo luopunut toivosta oman ammattinsa tulevaisuuden suhteen. Kun kukaan perheenjäsenistä ei jatka kalastajana ja jos itselläkin on iän puolesta menossa viimeiset vuodet, ei kalakantojen tulevaisuudestakaan piitata. Ei haluta enää ostaa uusia pyydyksiä, vaan otetaan kaikki hyöty vanhoista pienisilmäisistä verkoista.
Tutkimukset ovat todistaneet senkin, että kalasta saadaan paras hinta matkailun muodossa. Tästäkään tiedosta ei ole vedetty sitä ainoaa oikeaa johtopäätöstä, että kalastuksen järjestelyissä kannattaisi ottaa huomioon matkailun tarpeet. Se tarkoittaa, että petokalojen kokoa pitää kasvattaa. Se tarkoittaa, että verkkokalastusta pitää ohjata ja rajoittaa. Missään muussa maassa ei ole yhtä paljon vapaa-ajan verkkokalastusta kuin Suomessa. Useimmissa maissa verkkojen pitäminen harrastuksen vuoksi on melkein tuntematonta ja ainakin paheksuttua toimintaa.
Julkisten varojen käyttö kalataloudessa keskittyy vanhan ammattikalastuksen tekohengittämiseen ja saattohoitoon. Tämä olisi helpompi hyväksyä, jos kaupallinen kalastus olisi nyt vuosikymmenten tukemisen jälkeen hyvässä kunnossa. Tulokset ovat kuitenkin jääneet vähiin. Jos ja kun nykyinen laskeva suunta jatkuu, esim. Uudellamaalla viimeinen ammattikalastaja lopettaa toimintansa ensi vuosikymmenellä. Sitten ei enää saada kaupasta lähikalaa, harvoin nytkään. Kalastuspolitiikassa on jotain tehty perusteellisesti väärin ja päävastuu on näillä jo mainituilla puolueilla.
Samaan aikaan esim. Ruotsissa on asetettu lähivuosien tavoitteeksi kalastusmatkailun liikevaihdon kaksinkertaistaminen. Islannissa lopetettiin muutama vuosi sitten kokonaan lohen kalastaminen teuraskalaksi. Siellä pyydä ja päästä -periaatteeseen perustuvan kalastusmatkailun liikevaihto on noin 60 miljoonaa euroa vuodessa. Suomi on kalastusasioissa kaikkia muita Pohjoismaita jäljessä.
Kirjoittaja on yksi Suomen kokeneimmista kalastusoppaista.
Jo 23 vuotta elämyksiä luonut Augur Kalastuspalvelu järjestää kalastusretkiä, saunomista ja majoitusta kaikenlaisille ryhmille Rönnäsin alueella Loviisassa.