Raudun kalastus Huippuvuorilla

Sain huhtikuussa mieluisan puhelun, kun kalastusopaskollegani Timo Koikkalainen soitti ja kysyi, lähdenkö kesällä Huippuvuorille rautuja kalastamaan. Enempää miettimättä lupasin lähteä.

Timon kanssa meitä yhdistää innostus rautuun eli nieriään. Edellisen kerran tapasimmekin Norjan Mehamnissa, missä olimme sattumalta samaan aikaan, kumpikin eri porukan kanssa rauturetkellä. Rautuhan on maailman kaunein kala, siitä ei ole mitään epäilystä. Uroksen vatsa voi olla kutuaikaan kirkkaan oranssi tai keltainen, naaraalla vaaleanpunainen. Rautu on salaperäinen ja villi kala, yleensä ainoa laji pohjoisimmissa järvissä. Älkää kysykö miten ne ovat löytäneet tiensä Huippuvuorillekin.

Matkaseurueeseemme kuuluivat Jari Kokkonen ja Tuomo Laiho Rapalasta, Timon ja minun lisäksi kolmaskin kalastusopas Markku Tiusanen ja lisäksi lääkäri Ilkka-Matti Aho. Tuntui turvalliselta, että mukana oli kaksi lääkäriä, Timo ja Ilkka.

Huippuvuorten yötön yö

Huippuvuoret, englanniksi Svalbard, on saariryhmä Suomen ja pohjoisnavan puolivälissä, Grönlannin pohjoisosien leveysasteilla. Saaret kuuluvat Norjaan, joskin siellä juuri ja juuri toimii edelleen venäläinenkin kaivos.

Norja on panostanut Huippuvuorilla tieteeseen. Siellä toimii kansainvälinen yliopisto, jossa tutkitaan mm. ilmastonmuutosta ja arktisia eläimiä. Saarilla on myös siemenpankki, jonne on varastoitu lähes kaikkien maailman hyötykasvien siemeniä pahan päivän varalle.

Matkamme suunnittelussa oli jääkarhuvaaralla iso rooli. Vuokrasimme pienen laivan, jossa majoituimme ja saimme nukkua yöt karhuilta rauhassa. Vuokrasimme myös kaksi kivääriä ja kaksi valopistoolia turvaksemme. Ne sai Longyearbyenin aseliikkeestä EU-asepassilla. Minä jouduin toiseksi aseenkantajaksi, koska olen hirviporukassa.

Kipparimme Stig ajoi alueelta toiselle nukkuessamme. Ei voi sanoa yöllä, koska vuorokaudenajat menivät täysin sekaisin. Pilvisellä säällä yö tuntui hiukan yöltä, kunnes aurinko tuli yhtäkkiä esiin pilvien takaa. Kirkas auringonpaiste saattoi alkaa vaikkapa kolmelta yöllä. Lämpöä oli noin +8 astetta, auringossa enemmänkin.

Jääkarhuvartio

​Maisemat olivat hätkähdyttäviä ja sykähdyttäviä. Jokaisella saarella on terävähuippuisia vuoria ja niiden välissä mereen hitaasti valuvia jäätiköitä. Niistä irtosi jäävuoria, joita kipparimme taitavasti väisteli. Välillä näimme kymmeniä maitovalaita merenlahdessa, jonne olimme juuri tulleet. Eräällä niemellä kävimme varta vasten katsomassa mursuja, joita makasi hiekalla noin kymmenen tiiviisti toisiinsa painautuneina.

Näimme myös jääkarhun jäljet ja kerran jonkinlainen erävartija tuli nopealla kumiveneellä varoittamaan meitä. Suuri urosjääkarhu oli nähty noin kilometrin päässä rannalla, jonne olimme juuri lähdössä. Tällä oli vaikutusta tunnelmaan ja pidimme palaverin riskeistä. Päätimme mennä läheiselle järvelle katsomaan, onko siellä rautuja, mutta koko ajan meillä oli yksi mies vartiossa mäen päällä. Jokainen meistä taisi olla ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa voisi joutua ampumaan itsepuolustukseksi.

​Entä sitten kalastus?

Huippuvuorten matka oli elämäni tähän mennessä paras rauturetki. Kaloja saatiin kymmeniä ja saalisvarmuus oli uskomaton niillä järvillä, joissa vesi oli kirkasta. Kävelimme pitkiä matkoja välillä vaikeassakin maastossa löytääksemme isojen rautujen järven. Monet vedet olivat kuitenkin jäätiköiden sulamisvesien samentamia. Saimme 1 – 2 kilon rautuja, mutta emme monikiloisia jättiläisiä, joista tietysti olimme haaveilleet. Laitoimme rauduista kalakeittoa, paistinkalaa ja graavikalaa aamuksi.

Seuraavan matkan Huippuvuorille voisi tehdä talvella. Siellä näkisi takuuvarmasti revontulia ja voisi moottorikelkkailla rautupilkille.

Erik Herlevi

Kirjoittaja on yksi Suomen kokeneimmista kalastusoppaista. Jo 20 vuotta elämyksiä luonut Augur Kalastuspalvelu järjestää kalastusretkiä, saunomista ja majoitusta yritysryhmille ja muille ryhmille Rönnäsin alueella Loviisassa.
Lue lisää

Kuvat © Timo Koikkalainen